Ah ihanat korkokengät, nilkan liikkuvuuden viholliset

Tuhosin nilkkojeni liikkuvuuden käyttämällä aina korkokenkiä ja liikkuvuuden palauttamiseen meni monta vuotta. Kun aikanaan löysin tieni salille ja aloin kyykkäämään, niin tarvitsin painonnostokengät ja kantapään alle paksun laudan, että pääsin alas kyykkyyn. Nykyään voin kyykätä syvään tasapohjaisissa salikengissä ilman mitään kikkailua. Korkokengistä en ole luopunut, enkä luovu, mutta en taatusti luovu liikkuvuudestakaan.

Tässä on suora lainaus yhdestä Hesarin jutusta, jossa Turun yliopiston dosentti, jalka­terapeutti Minna Stolt puhuu lähinnä paksupohjaisten tennarien vaikutuksista, mutta sivujuonen myös korkokengistä.

KAIKKEIN epäterveellisimpiä ovat korkokengät.

”Jos niitä käyttää päivittäin, voi olla, että pohkeen lihaskireys lisääntyy ja akillesjänne lyhenee. Kävelyasento saattaa muuttua aina hartioihin asti. Vaarana on myös, että lantio painuu liikaa notkoon ja nilkat ovat koko ajan yliojennuksessa”, Stolt sanoo.

Korkokenkiä tulisikin hänen mukaansa käyttää lähinnä juhlissa.

No pelkästään juhlissa ei ole itselleni missään nimessä vaihtoehto, koska rakastan kopistella koroissani edes aavistuksen pidempänä kuin tennareissa. Mutta tuo akillesjänteen lyheneminen, pohkeen kireys ja koko asennon muuttuminen on vakava asia.

En tiedä mitä kaikkea vuosikauden korkokenkäkävely lisättynä liikunnan puutteeseen teki, mutta kyllä nilkalle oli luonnollisempaa ojentuminen kuin taipuminen. Tyypillinen herkkyys selkäkipuiluun voi myös hyvin olla osittain korkokenkien syytä, mutta mitä ei ole tutkittu, sitä en ala väittämään. Totean vain, että se on varsin mahdollista.

Painonnostokengät tulivat käyttöön kahvakuulanostamiseen hyvin alkuvaiheessa 2010 ja voi kuinka rakastinkaan niitä. Kop, kop, kop, tiukka työntötekniikka osin perustuikin siihen kopinaan. Kahvakuulatreenien jälkeen tuli siis salin vuoro muuten ja ah niin suunnattoman ihanat takakyykyt. Se oli rakkautta ensi hetkestä, vaikka niitä lautoja tarvittiinkin. Jotenkin jopa tajusin sen aikaisessa vaiheessa, että olen pitänyt jalkojani korkeilla koroilla aina nilkoista ojennettuna.

Niihin aikoihin venyttelin paljon pohkeita. No siis ymmärrykseni ei riittänyt akillesjänteeseen vaan ajattelin venytteleväni pohkeita. Seisoin usein rappusen reunalla ja laskin kantapäätä alas joko pidempään venyttäen tai vähän kerrassaan toistaen. Venyttelin myös nojaten ovenkarmiin päkiä ylhäällä ja yläkeholla karmia kohti nojaten ja opinpa myös hyvän venytyksen silloiselta PT:ltäni, joka opetti minulle juoksemisen ensiaskeleita. Nyt kun asiaa tarkistin, niin tämä on leveän kantalihaksen ja akillesjänteen venytys. Taisi olla todellinen täsmävenytys juuri minun tarpeisiini! Muistan kyllä, että ensikokeiluilla en venynyt mihinkään, tunsin vain silkkaa tuskaa.

Nuo erilaiset pohkeen venytykset olivat kiinteä tapa pitkään, koska pohkeet jumittuivat pahasti alkuaikojen kävely- ja juoksulenkeillä. Onneksi siitä tuli tapa, koska siinä matkan varrella liikkuvuus parani tai täytynee sanoa ”palautui”. Venyttelyllä ja monipuolisella liikkumisella liikkuvuus lisääntyi ja tänä päivänä kyykyt tosiaan onnistuu, mutta siihen meni monta vuotta. Olisinpa tajunnut kirjata jotenkin ylös sitä miten asiat eteni, mutta edistyminen oli enemmän tiedostamatonta.

Nykyään käytän työssä seisomatyöpistettä ja siis seison päivittäin. Joka päivä venytän nilkan asentoa tasapainolaudan reunalla ja ihan tiedostamattakin siellä täällä päivän mittaan. En usko, että se on huono tapa. Korkokengät potkaisen varsin herkästi jalasta ja keikun siinä laudallani. Tässä linkki instagramiin kesäkuulle ja siihen mitä esimerkiksi laudalla teen.

Korkokengissä on paljon eroja. Joillakin voi juosta ja toiset lahjoittaa tuskan kyyneliä. Parempi jättää ne kauheat kapistukset kauppaan, vaikka kuinka olisivat ihanat ja täydellisen väriset. Maalaisjärjellä ajateltuna olen itse pähkäillyt, että jos kengät ovat niin hyvät jaloissa, että niillä päivän jaksaa kävellä, niin niiden tuhovaikutukset ovat aavistuksen verran pienemmät. Täytyyhän korkokenkähullun itselleen jotain uskotella. 😉

Mutta korkokenkien ”käyttöoikeuden” ansaitsen liikkumalla ja pitämällä liikkuvuudesta huolta.

ps: toinen menetetty liikkuvuus itselläni oli ranteissa. Siitä ehkä toisella kertaa.

Kerro meille tai muille, jos tykkäsit!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *