Liikkumisen ilo on jokaisen oikeus – Anna mennä!

On ihana päästä vähän lähemmäs syvää kyykkyä, saada kantapäät vähän lähemmäs lattiaa siinä kyykyssä, saada edistystä ihan missä tahansa liikkumisessa ja hei – Sulla on täysi oikeus ja ilo liikkua. Mikään ei ole sen arvokkaampi asia kuin pimeässä varovasti aloitettu lenkkeily tai ensimmäinen arka kerta kuntosalilla.

Kun lähdet liikkeelle, niin näe vaikka sydämiä siellä täällä ja ymmärrä, että hymyilevät vastaantulevat kasvot saattaa mielessään arvostaa just niitä sinun askeliasi. Kaikki eivät lähde liikkeelle, mutta Sinä lähdit ja voit sen asiosta varsinkin tulevaisuudessa taatusti paremmin.

Taatusti on tärkeä tietää mitä kohti pyrkii, miten jokin liike tai asia tulee tehdä, mutta hei sinne ei pääse kuin lähtemällä juuri omalta tasolta liikkeelle. Otetaanpa esimerkiksi minun leuanvetotarinani.

Kun päätin, että haluan jonain päivänä vetää edes yhden leuanvedon, niin en jaksanut vetää mitään. Kyllä minä työnnän, sitähän on tullut tehtyä vuodesta 2009 lähtien ja näinä päivinä pystyn nostamaan sen 24 kg:n kahvakuulan ylös suoralla kädellä mikä on todella paljon, mutta jokunen vuosi sitten vetovoimaa ei ollut nimeksikään. Lähdin liikkeelle 5 sekunnin roikkumisista. Pelkäsin putoamista, vaikka varpaat hipoi lattiaa ja tunsin ensi sekunnista asti otteen lipsuvan.

Vähän kerrassaan pääsin 15 sekuntiin, 20 sekuntiin ja jossain vaiheessa puoleen minuuttiin! Sitten alkoi useamman vuoden lapavetojen harjoittelu. Ei ollut itsestään selvää sekään, että lavat sai liikkeelle. Vaan vähän kerrassaan, neuvojakin kalastellen, leuanveto-ohjelmia lukien etenin kohti tavotteita, vaikka negatiivisen leuanvedon harjoittelu melkein lopetti koko homman.

Ajattelepa tilanne, että saat jollain kepulikonstilla leuan tangon päälle ja tulet sieltä joka kerta rytinällä alas. Huh. Mutta tänä päivänä teen melkein joka päivä yhden leuanvedon ja tänä vuonna kahdesta tulee perusjuttu. Toistaiseksi se on onnistunut vasta pari kertaa viime vuonna, mutta suunta on vain eteenpäin – hitaasti, mutta eteenpäin.

Aivan saman matkan olen itse kulkenut ensin nilkan liikkuvuuden kanssa ja myöhemmin ranteen liikkuvuuden osalta, jäykkä olen edelleenkin kuin rautakanki, mutta olen löytänyt fysioterapeuttienkin avulla miten saan selkäni pidettyä paremmassa kunnossa. En osaa kaikkea, en pysty kaikkeen, mutta nautin liikkeestä ja liikkumisesta. Minulla ja Sinulla on oikeus liikkua ilosta.

Mikä on sinun suuri haasteesi? Oletko ajatellut jonain päivänä vielä juosta kilometrin tai kymmenen? Anna mennä! Jokainen kävelylenkki, osittain juostu matka ja muu liikkuminen vie sinua kohti tavoitetta, jonka itsellesi haluat. Apua voi aina kysyä, mutta itseäsi saat kiittää kaikesta minkä teet.

Ja hei se tavoite voi olla mitä tahansa. Lähes jokaisella paikkakunnalla on sellaisia mahdollisuuksia liikkua, ettei niitä tule ajatelleeksikaan, mutta siellä jossain saattaa olla piilossa se Sinun juttusi, joka houkuttelee liikkumaan ja ottamaan arvokkaita askelia eteenpäin.

Pidä hauskaa ja liiku itsellesi hyvinvointia yksin tai kaverin kanssa. Voihan sillä kaverilla olla vaikka karvakorvatkin.

Kerro meille tai muille, jos tykkäsit!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *