Miksi kannattaa lähteä OCR estejuoksutapahtumaan – ei urheilijan vaan tavallisen liikkujan näkökulma

Toughest Vöyri 2019 tapahtuma oli mahtava. Sää oli täydellinen eli sade ei yllättänyt, mutta ei myöskään ollut liian kuuma. Liikuttua tuli niin monella tapaa ja hauskasti, että ikinä ei olisi itse voinut keksiä sitä kaikkea.

Jos etukäteen osallistuminen oli vuoronperään intoa, kauhistusta, iloa ja odotusta sekä järkytystä ja pakokauhua, niin päivä oli palkkää plussaa, jos ei oteta huomioon sitä, että oma ulottuvuus oli niihin esteisiin nähden aivan liian vähäinen. Mutta siihenkin on jatkossa jotain ”lääkkeitä” löydettävissä.

Tässä aika monta plussaa, mitä estejuoksukisasta tai kuten itse haluan tässä vaiheessa sanoa estejuoksutapahtumasta jää käteen:

  1. Hyvä syy treenata tavoitteellisesti. Konkreettiseen tavoitteeseen pyrkiminen antaa mahtavasti tsemppiä ja jatkuvuutta liikkumiselle.
  2. Hyvä syy opetella uusia taitoja. Estejuoksutapahtumasta saa paljon erilaisia pienempiä osatavoitteita, jotka ohjaavat monipuoliseen liikkumiseen.
  3. Mahtava liikkumisen fiilis, joka tapahtumasta löytyy. Taisi olla, että 85% Toughestiin osallistujista oli mukana joukkueessa. Joukkueen yhteistoiminta on mahtava juttu, kun pääsee pidemmälle kuin yksin pääsisi, mutta yksinkin voi mennä.
  4. Uudet ideat ja motivaatio liikkumiseen jo silkan hauskuuden kautta. Helposti siinä tarttuu halu osallistua ensi vuonna uudestaan ja harjoitella tarpeellisia taitoja lisää.
  5. Hyvä mieli pitkäksi aikaa itsensä haastamisesta ja hauskuudesta.

Estejuoksukilpailu sopii kaikille ja varsinkin jos tapahtumaan kuuluu kuten nyt Fun Run eli leikkimielisempi sarja, niin kokeilemiseen ei tarvitse olla niin suuri kynnys. Voi lähteä liikkeelle tekemään ne esteet, jotka onnistuvat ja vaikka esimerkiksi Toughestin 8 km:n juoksuosuus voi kuulostaa pitkältä, niin se juostaan/kävellään pätkissä. Ei siis tarvitse pystyä juoksemaan 8 km putkeen ennen kuin lähtee osallistumaan.

Jokainen löytää varmasti esteistä jonkin, jossa voi erityisesti ylittää itsensä. Minulle se oli kuvan verkkoeste, vaikka suurimmalle osalle se itsensä ylitys tapahtui jossain aivan muualla. Mutta se yhteishenki kisassa vie pitkälle ja varsinkin joukkuueena, kuten nämä kisat yleensä kuljetaan.

OCR eli obstacle course race ohjaajia löytyy jo useilta paikkakunnilta. Heidän treeneissään pääsee harjoittelemaan oikeita asioita, mutta esimerkiksi me So Fun Fit joukkueessa emme kukaan käyneet ohjatuissa treeneissä. Me lähdimme kisaan varsin kylmiltään, kukin omalta tasoltaan ja mitä itse harjoitteliin vuoden verran oli lähinnä hyppimistä sekä roikkumista ja monkeybar etenemistä. Taidot eivät olleet ensimmäisessä Toughestissa vielä riittävät, mutta niistä oli jo paljon hyötyä. 🙂

Esteissä siis todellakin on helppoja ja vaikeita. Itse kisassa voi esteen sijaan kiertää sakkoringin ja leikkimielisemmässä sarjassa matka vain jatkuu, jos este ei onnistu. Mutta kaikkeahan kannattaa yrittää!

Olo on voittajan, vaikka harmittaa kyllä, että aika paljon esteitä jäi ylittämättä. Ensi vuonna ylitän enemmän! Ja aivan erityinen oma esteeni tuli ylitettyä – korkeanpaikankammo. Minulle suurin henkinen este oli radalla heti ensimmäisenä, mutta sitä en tämän kisan jälkeen enää pelkää.

Uskallusta! Tsemppiä lähteä estejuoksutapahtumaan ja kokemaan uskomattoman hauskoja liikkumishetkiä. 🙂

Kerro meille tai muille, jos tykkäsit!

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *